Seikkailupedagogiikasta kohti luontoliikunnan koulutusväylää

Ilkka Ratinen Lapin yliopistosta kuvaa blogitekstissään, miten alkuperäinen tavoite ja tarve kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia johti lopulta uuden luontoliikunnan koulutusväylän syntymiseen.

Lapin yliopisto osallistui Työelämäpedagogiikka korkeakoulussa -hankkeeseen (TYÖPEDA) alun perin ajatuksella, että Kestävyys- ja luontokasvatuksen luokanopettajaopintojen seikkailupedagogiikan sisältöjen yhteydessä nähtiin mahdollisuus ja tarve kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Kehittäminen kumpusi ajatuksesta, että valmistuneet kasvatusalan asiantuntijat voisivat edistää ja kehittää matkailualan yritysten seikkailukasvatuksellista ohjelmatarjontaa ja lisätä yritysten pedagogisia valmiuksia. Hankkeen aikana kuitenkin selvisi, että ainakaan ennen COVID-19-pandemiaa yritykset eivät osoittaneet kovinkaan suurta innostusta yhteistyöhön. Yrittäjiä vaikutti kiinnostavan erityisesti rikkaat kansainväliset matkailijat, ei niinkään leirikoulupedagogiikan kehittäminen opiskelijoiden kanssa. Meidän hyveellisenä alkuperäisenä tavoitteena oli saada lisää asiakkaita matkailuyrityksiin varsinaisen turistikauden ulkopuolelle, mutta tavoitteemme ei toteutunut. Tästä vastoinkäymisestä ei kuitenkaan lannistuttu.

Samanaikaisesti hankkeen kanssa käynnistettiin myös korkeakouluyhteistyön kehittäminen Lapin ammattikorkean liikunnan ja hyvinvoinnin koulutusohjelman ja Lapin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan välille. Kun keskustelin työelämäpedagogisista näkökulmista ammattikorkeakoulun henkilöstön kanssa, huomasin ettei meidän kannata tehdä samoja asioita, vaan yhdessä jotain uutta. Minulle selvisi, että ammattikorkeakoulussa oli tehty jo pitkään yhteistyötä matkailualan yrittäjien kanssa. Realiteetit johtivat uuden äärelle.

cc0 Lappi.jpg

Aloimme vakavissaan pohtia, kuinka voisimme tehdä enemmän koulutuksellista yhteistyötä jo aikaisemman yhteistyön lisäksi. Päädyimme siihen, että tarvitsimme uuden koulutusväylän ammattikorkeasta suoraan yliopiston kasvatustieteen maisterivaiheeseen, minkä olemme nimenneet luontoliikunnan koulutusväyläksi. TYÖPEDA-hanke tuotti suoraan ja epäsuorasti valtavan määrän erilaista informaatiota, kuinka työelämäpedagogisia näkökulmia voisi ottaa huomioon korkeakoulussa. Parhaillaan pohdimme sitä, miten uuden koulutusohjelman avulla voidaan luoda uutta luontoliikunnan asiantuntijuutta työmarkkinoille. Tavoitteena on luoda vahvat osaamisperusteiset tavoitteet ja kytkeä teoreettiset opinnot selkeästi osaksi käytännön harjoitteluita. Aika näyttää, kuinka tässä työssä onnistumme. Olen vakuuttunut, että olemme oppineet TYÖPEDA-hankkeessa asioita, joista on merkittävää hyötyä korkeakouluyhteistyön ja -pedagogiikan kehittämisessä.

 

Ilkka Ratinen, Lapin yliopisto

 

Kuva: CC0